Haukanmetsästäjän tapaan: Eeva Peuran Hunt TM-galleriassa
Eeva Peuran uusin näyttely Hunt on saanut nimensä englantilaiskirjailija Helen Macdonaldin (1970)
teoksen H niin kuin haukka (2014) mukaan. Kirjan aiheena on kertojan kertomus vuodesta, jolloin
hän koulutti kanahaukkaa. Macdonaldin tarinassa haukan kasvatus ja juuri menehtyneen isän
muiston kanssa tehty surutyö solmiutuvat toisiinsa. Erilaisten maailmojen liudentuminen toisiinsa
on myös vahvasti läsnä suomalaistaiteilijan taiteessa.
Peuran työskentelyssä on jo pitkään vallinnut seuraava menetelmä: ideat saavat alkunsa
kollaasityöskentelyn myötä, minkä pohjilta syntyvistä aihioista taiteilija valmistaa erilaiset
maalauksensa. Teokset voivat syntyä joko paperille tai kankaalle, ja niiden työstäminen voi viedä
jopa vuoden tai pari. Peura työskentelee yhtä aikaa monen teoksen kanssa, mikä vaatii melkoista
kärsivällisyyttä, koska vasta hidas seurustelu maalauksen kanssa auttaa päättäämään milloin se on
valmis. Maalauksen kanssa ei sovi hätäillä, sillä sen elinkaari on ihmiseloa pidempi, joten
taideteoksen oma aika on verkkaisempi.
Hunt-näyttelyssä esillä olevat Peuran uusimmat maalaukset ovat figuratiivisia teoksia, joita voi
katsoa kuin abstrakteja maalauksia. Lukuisat yksityiskohdat herättävät samanlaisen kokemuksen
kuin islamilainen arkkitehtuuri lukemattomine arabeskeineen ja ornamentteineen, mitkä hämäävät
katsojaa aikansa, kunnes hän havahtuu kurinalaiseen ja matemaattiseen suhdejärjestelmään, joka on
kirjavan pinnan alla. Peuran maalaukset ovat oma maailmansa, joihin hän on luonut omalakisen ja
autonomisen todellisuutensa.
Teosten yksityiskohdat ovat saman todellisuuden eri puolia ja aspekteja. Näkyvillä on mustekaloja,
haukkoja, simpukoita, tai erilaisia kohtauksia, joiden todistajiksi katsoja päätyy. Näiden kuvaelmien
äärellä on luontevaa kokea kompleksisia tuntemuksia, joissa haikeus muuttuu iloksi ja päinvastoin.
Koko maailman visuaalinen todistusvoima ja läsnäolo muuttuu konkreettiseksi, mutta Peuran
maalauksissa on aina jotakin pakenevaa ja salaperäistä. Hänen taiteensa on sekä materiaalisesti että
teemallisesti vivahteikasta ja vaihtelevaista. Katsoja kuljeskelee teosten äärellä ja havainnoi pienien
menuettimaisesti liikahtelevien aistimusten virtaa, joka herättää meidät eloon ja herkistää näkyvän
maailman monitahoisuudelle.
Huntin maalauksia ja piirustuksia tuntuu yhdistävän anekdoottimaisuus. Anekdootti, joka on
määritelmällisesti pikku tarina, juttu, kasku, sisältää aina jotakin koskettavaa. Ne jäävät mieleen,
niihin liittyy tietty tunnelma ja lataus. Peuran taiteessa anekdootti on aina lupaus suuremmasta tai
pidemmästä tarinasta, jonka taiteilija kertoo ehkä jo ensi kerralla. Taiteilija ei kuvita tarinoita, vaan
hänen maalauksensa ovat erilaisten kertomuksien ja kuvien kohtaamisia. Asiaan kuuluu, ettei
tarinan merkitys tai mieli paljastu koskaan täysin, vaan katsojan mieleen jää aina kysymyksiä ja
avoimia mahdollisuuksia. Näistä juonteista syntyy uusia tarinoita ja tunnelmia, ja niin edelleen.
Kun katsoo Eeva Peuran teoksia on helppo ymmärtää, miten maalauksilla (ja muilla taideteoksilla)
on oma aikansa. Taideteokset voivat siirtää meidät ajassa, paikassa ja todellisuudessa jonnekin
muualle, minne emme muuten koskaan päätyisi. Peuran teosten pinta ja tekstuuri kertovat omia
tarinoitaan ja niihin kuvatut asiat taas toisia. Taiteilija opastaa meidät toisiinsa liukeneviin
todellisuuksiin ja näyttää kädestä pitäen, miten maalaustaide on hidasta aistittavaa ja siksi niin
kovin nautinnollista.
Taiteilijan työskentelyä ovat tukeneet Taike, Greta ja William Lehtisen Säätiö sekä Paulon Säätiö.
FT Juha-Heikki Tihinen